Muistatko lapsuudestasi aikaa, kun piirsit ja maalasit täysin vapaana?
Kun ei ollut merkitystä, miltä jokin näytti toiselle, koska itse tiesit mitä loit.
Kaikki ympärilläsi oli materiaalia mielikuvituksellesi. Taiteilit.
Rakensit. Tanssit. Keksit lauluja päästäsi.
Tuolloin, leikin jäädessä kesken, uteliaisuus ei koskaan sammunut - eikä leikkikään - koska sinä itse olit leikki.
Luovuus hengitti sinussa, tunsit intoa kaikesta mitä kättesi kautta
saatoit löytää ja rakentaa.
Synnytit sisälläsi maailmoja. Loit tarinoita, jotka yhdistivät todellisuutta ja mielikuvitusta ja elit niissä ja niiden kautta maailmaasi rakentaen.
Muistatko hetken, kun tämä kaikki lakkasi?
Arvosteliko joku luovaa ilmaisuasi tai asetti sen vertailun alaiseksi?
Havaitsitko sitä, kuinka ilo katosi ja kuinka luovuudesta tuli suoritus?
Olkapäällesi liimautui kenties hyvin tunnettu kouluvuosien kriitikko, jonka äänen saatoit omaksua jossain kohtaa omaksesi. En ole luova. En mä osaa. Ei oo mun juttu.
Epävarmuutesi suhteessa kaikkeen luovaan alkoi kasvaa niin, että koit sinulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Ehkä heitit nämä kaikki lopulta vitsiksi tai lasten leikiksi, mitä hömpötystä!
Mutta tiedätkö, kävi vielä jotakin pahempaa.
Kaikki vaikeat tunteet ja kokemukset, joita luovuus mitä luonnollisimmalla tavalla antaisi meidän purkaa, ovat matkanneet meissä pitkin elämän maanteitä kilometritolkulla sukupolvesta toiseen ilman ulospääsyä, koska se ramppi, luova yhteys, on suljettu.
Kun luontaisin ilmaisuväylämme viedään, ehtii moni ajaa pitkälle puhumattomuuteen tai eksyä kauas ilosta. Sillä luovuuden tehtävä on antaa meille lupa tuntea.
Olen tässä, koska on korkea aika purkaa puomeja ja avata ajatusten ja tekojen ramppeja luovuuteen. Meillä ei ole varaa ohittaa itse itseämme tai toisiamme tai laittaa seuraavakin sukupolvi vain suorittamisen tielle.
Olen tässä tienviittana, koska haluan tuoda sinut takaisin sen äärelle, mikä ei ole koskaan kadonnut sinusta.
Luomisen lepo. Leikki, uteliaisuus, käsien kautta käsittämisen lahja. Uskallus kokeilla ja luottaa, että matkalla kaikki selviää. Luova lohdutus, syvä itsensä ymmärtäminen, kasvu.
